Näkökulma: Kumpi eroaa eurosta ensin, Ranska vai Italia?

Niin Italian kuin Ranskankin eurokriittiset liikkeet ovat talousvaikeuksien oireita eivätkä syitä, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.
Hollannin parlamenttivaalien jälkeen euroalueen poliittinen polttopiste on jo palannut Ranskaan, jonka tämänkeväiset presidentinvaalit ovat seuraava ”populistisen kansannousun” mittari Euroopassa.

Ranska vetää huomiota puoleensa, mutta se ei välttämättä ole eurodraaman kaikkein jännittävimpien käänteiden päänäyttämö. Sellainen löytynee todennäköisemmin Italiasta.

Euroalueen velkakirjamarkkinat ovat pitkästä aikaa alkaneet varautua Italian euroeroon, mutta eivät ainakaan vielä yhtä vakavasti Ranskan eroon.

Toki Italian tai sen puoleen minkään muun euromaan ero ja paluu omaan kansalliseen valuuttaan olisi edelleen epätodennäköisempi ja yllättävämpi tapahtuma kuin kaikkien nykyisten euromaiden jatkaminen eurossa.

Silti euron ainakin osittaisen hajoamisen riski on pitkästä aikaa palannut finanssipelureiden tutkakuville.

Euroriskien kohoaminen ei ole mielipide eikä suositus, eikä se ole positiivinen tai negatiivinen tulkinta, vaan se on havainto.

Korkoerot kertovat riskien kasvusta

Euron koossa pysymiseen liittyvät epäilyt ja eroriskit sekä niihin varautuminen näkyvät selkeimmin eri eurovaltioiden velkakirjojen korkoeroissa ja niiden muutoksissa.

Viime syksyn jälkeen muita riskipitoisempien eurovaltioiden markkinakorot ovat nousseet pitkästä aikaa voimakkaimmin. Niiden erot luotettavimpien eurovaltioiden korkoihin ovat kasvaneet suurimmilleen noin kolmeen vuoteen.

Korot ja korkoerot ovat yhä maltillisia verrattuna eurokriisin kiperimpiin kuukausiin, mutta ne ovat silti kohonneet suhteellisen voimakkaasti. Korot ovat kohonneet siitä huolimatta, että euroalueen keskuspankki EKP yrittää päinvastoin painaa niitä yhä alemmas historiallisen mittavien velkakirjaostojensa avulla.

Juuri velkakirjamarkkinoiden tapahtumat antavat parhaillaan varmimman vihjeen siitä, että euroriski on suurimmillaan Italiassa eikä suinkaan Ranskassa.

Italian valtion markkinakorot ovat kohonneet viime kuukausina kaikista ylivelkaisista eurovaltioista eniten. Samalla Italian valtionlainojen korkoero euroalueen luottovaltion, Saksan, vastaaviin korkoihin on kasvanut suurimmilleen noin kolmeen vuoteen.

Perjantaina iltapäivällä Italian valtion kymmenvuotinen markkinakorko oli noin 2,3 prosenttia, kun se vielä puoli vuotta sitten oli vain vähän yli prosentin. Ero Saksan kymmenvuotiseen korkoon on samaan aikaan kasvanut melkein kaksinkertaiseksi suunnilleen kahteen prosenttiyksikköön.

Myös Ranskan markkinakorot ovat selvästi nousseet, mutta eivät yhtä korkealle kuin Italian. Ranskan kymmenvuotinen korko oli perjantaina 1,1 prosenttia, kun se puolta vuotta aiemmin oli 0,15 prosenttia. Ero Saksan korkoon on kasvanut 0,25:stä 0,75 prosenttiyksikköön.

Tällaiset lukemat kertovat varsin suoraviivaisesti, että finanssimarkkinoiden mielestä Italia on riskipitoisempi eurovaltio kuin Ranska – ja että Italian euro on epäluotettavampi valuutta kuin Ranskan euro.

Näin markkinoiden korkoviestejä tulkitsee esimerkiksi EU-komission ja EKP:n yhteinen vastaava ekonomisti Roberto De Santis tällä viikolla laatimassaan kirjoituksessa.

Hän arvelee markkinoiden alkaneen hiljaa varautua Italian mahdolliseen euroeroon, mutta suhtautuvan Ranskan euroon vielä luottavaisin mielin. Ranskankin korkojen kohoaminen toki ilmentää poliittisen epävarmuuden lisääntymistä, mutta ei kuitenkaan euroeron riskiä vaan pelkoa tarpeellisten talousuudistusten viivästyksistä.

Harva uskoo Le Pen voittavan vaaleja

Velkakirjamarkkinat eivät näytä ottaneen todesta Ranskan Kansallisen rintaman presidenttiehdokkaan, Marine Le Penin, vaatimuksia vetää maa pois eurosta ja vaihtaa eurot uusiksi frangeiksi.

Ei, vaikka Le Pen on yksi vaalien ennakkosuosikeista, ja vaikka kannatuskyselyiden perusteella hän pääsee todennäköisesti kaksiosaisen vaalin toiselle kierrokselle.

Kannatuskyselyiden perusteella Ranskan seuraava presidentti on Le Peniä todennäköisimmin Liikkeelle -liikkeen ehdokas Emmanuel Macron.

Hän on Le Peniin verrattuna varsin maltillinen ja edustaa esimerkiksi euro- ja EU-kysymyksissä ennemmin jatkuvuutta kuin radikaaleja muutospyrkimyksiä.

Korkonoteerausten perusteella kaikista eurovaltioista luotettavin sijoituskohde on Saksa ja ylivoimaisesti epäluotettavin on Kreikka. Korkojen asteittain Saksasta Kreikkaan kohoavalla asteikolla Ranska on tarkalleen puolivälissä.

Italia on toista maata, sillä sen markkinakorot ovat euroalueen neljänneksi korkeimpia. Sitä vähemmän finanssipelurit luottavat vain Kyproksen, Portugalin ja Kreikan valtioiden velanmaksukykyyn tai -haluun.

Siksi esimerkiksi kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research katsoi pian Hollannin vaaliuutisten hälvettyä aiheelliseksi muistuttaa asiakkaitaan Italia-riskeistä.

Yhtiön analyytikoiden viesti on varsin selkeä: Hollannin hallituksen yllättävän selvään voittoon päätynyt vaalitulos ei suinkaan tarkoita, että ”populismi-riski” olisi muissa euromaissa poistunut tai edes pienentynyt.

BCA ei usko Le Penin voittavan Ranskan presidentinvaaleja, ja siksi yhtiön analyytikot eivät myöskään pidä Ranskan Frexit-riskiä vakavasti otettavana uhkakuvana. Heidän mielestään Euroopan ”suurin poliittinen huoli” on Italia.

Eurokriittisten kannatus kasvanut

Italian sisäpolitiikka on viime vuodet ollut varsinaista vuoristorataa, jossa hallituksia on kaatunut ja vaihtunut tavallistakin useammin. Viimeksi viime vuoden lopussa yksi kesken vaalikauden virkaan astunut hallitus kaatui ja seuraava tuli tilalle.

Poliittinen epävakaus näyttää lisääntyneen samaan aikaan, kun useissa hallituksissa maata johtaneet perinteiset valtapuolueet ovat menettäneet suosiotaan ja näitä yleensä oppositiosta haastaneet protestipuolueet ovat kasvattaneet omaa kannatustaan.

BCA:n mukaan protestipuolueissa on useita eroja mutta myös yksi tärkeä yhteinen piirre: ne ovat kaikki tavalla tai toisella ”eurokriittisiä” tai suoremmin ”eurovastaisia”.

Vakiintuneiden valtapuolueiden ja keskeisten eurokriittisten oppositiopuolueiden suosio on erilaisissa kannatuskyselyissä ollut suurin piirtein yhtä suurta suunnilleen viime vuoden alusta lähtien. Tasapaino on juuri järkkynyt, ja nyt ensimmäistä kertaa eurokriittisellä oppositiolla on yhteensä suurempi kansansuosio kuin perinteisillä valtapuolueilla.

Samasta tyytymättömyydestä ja eurokriittisyydestä kertovat mielipidekyselyt, joiden mukaan hieman useampi italialainen uskoo maansa menestyvän paremmin EU:n ulko- kuin sisäpuolella. Tämäkin kuvastaa tuoretta mielialan keikahdusta EU:ta vastaan.

BCA pitää todennäköisenä, että Italia järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit, mutta todennäköisemmin ensi kuin tänä vuonna. Siksi Italian riskit voivat sen mukaan pysyä pinnan alla vielä vuodenkin päivät. Riskit voivat kuitenkin kasvaa vaaleihin asti – ja sitten kärjistyä.

Italian talous kärsinyt enemmän kuin Ranskan

Tyytymättömyys ja protestihenki kumpuavat Ranskassa ja Italiassa niin kuin toki muuallakin useimmiten talouden ongelmista. Niin sanottu populistinen kansannousu johtuu talouden vastoinkäymisistä eikä päinvastoin.

Siksi Italian ja Ranskankin eurokriittiset liikkeet ovat talousvaikeuksien oireita eivätkä syitä. Ja siksi myös euroerojen mahdollisuudet kasvavat ensisijaisesti talouden eivätkä politiikan ongelmista.

Ja siksi Italian euroero on todennäköisempi tapahtuma kuin Ranskan ero, sillä Italian talous on kärsinyt euroaikana vielä enemmän kuin Ranskan talous. Toki kumpikin on kärsinyt Saksaan verrattuna, mutta Italian menetykset ovat olleet raskaampia kuin Ranskan.

Toinen kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö, GaveKal Research, pitää sekin Italian lähtöä todennäköisempänä kuin Ranskan eroa, ja perustelee tätä juuri talouden syillä.

Yhtiön mukaan Italian, Ranskan ja Saksan teollisuustuotanto kasvoi suurin piirtein samaa tahtia vuosien ajan, mutta vain euroajan alkuun asti. Euron käyttöön ottamisen jälkeen teollisuustuotanto lakkasi kasvamasta Italiassa ja Ranskassa mutta jatkoi entistäkin voimakkaampaa kasvua Saksassa.

Finanssikriisin aikaan kaikkien kolmen teollisuustuotanto romahti samaan aikaan ja melkein yhtä paljon, Saksan vain selvästi muita korkeammalta. Kriisin jälkeen vain Saksan tuotanto toipui pian entiselleen ja on sittemmin jatkanut kasvuaan, kun Italian ja Ranskan tuotanto jäi romahduslukemiin junnaamaan paikoilleen.

Italian teollisuustuotanto on taantunut jo 1980-luvun lukemiin, ja Ranskakin on kuin se olisi vasta päässyt 1990-luvun alkuun. Saksa sen sijaan takoo vuosi vuodelta suurempia tuotantoennätyksiä.

GaveKalin toinen peruste veikata ennemmin Italian kuin Ranskan eroa on erikoisempi. Sen mukaan Ranskan poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen eliitti on niin syvästi sitoutunut euroon ja Euroopan unionin valtarakenteisiin, että ero on liki mahdoton.

Italian teollisuuseliitti on sitä vastoin alkanut kysellä samaa kuin protestipuolueet: onko eurosta sittenkin ollut enemmän haittaa kuin hyötyä?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    1. 1

      Suursijoittaja Rune Andersson myi kaikki osakkeensa: ”Tilanne on sairas”

    2. 2

      Autotehtaan 30 000 euron vuosipalkka herätti ihmetystä – näin Valmet Automotive vastaa

    3. 3

      Asuntolainojen marginaalit voivat nousta – lainakattoon ei tule muutoksia

    4. 4

      Muut eivät huoli nurin mennyttä eläkekassaa – lasku lankeamassa kaikille palkansaajille

    5. 5

      Miljardöörisijoittaja: Pankit lypsävät sinulta rahaa turhaan – sijoita sen sijaan näin

    6. 6

      Rakennusliitto pillastui suunnitelmasta "tuoda rakentajia Afrikasta ja Kiinasta"

    7. 7

      Suomen taloudelle povataan yhä parempaa – näin se voi vaikuttaa uudistuksiin

    8. 8

      Ericssonilta massiivinen kriisisuunnitelma – maksaa miljardeja kruunuja

    9. 9

      Tässäkö Suomen raskaimmat ja stressaavimmat työt? Katso 30 ammatin lista

    10. 10

      Jotakin tapahtui Ericssonissa toimitusjohtajan potkujen jälkeen – Nokia on jo hyötynyt

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Autotehtaan 30 000 euron vuosipalkka herätti ihmetystä – näin Valmet Automotive vastaa

    2. 2

      Tässäkö Suomen raskaimmat ja stressaavimmat työt? Katso 30 ammatin lista

    3. 3

      Muut eivät huoli nurin mennyttä eläkekassaa – lasku lankeamassa kaikille palkansaajille

    4. 4

      Burger Kingin menestys Suomessa yllätti – tulossa 10–15 uutta ravintolaa tänä vuonna

    5. 5

      Entinen VVO kertoo, miksi sen uusi nimi tarkoittaa koiraslohta

    6. 6

      Käyrä hyppäsi kattoon – näillä luvuilla Suomi kasvaisi hurjaa vauhtia

    7. 7

      Suuryhtiöiltä käräjöidään 12 miljoonaa: ”Kyyneleet silmissä on kerrottu, kun pappa hoiti metsää”

    8. 8

      Osa Uudenkaupungin autotehtaan työntekijöistä on vuokratyöläisiä

    9. 9

      Rakennusliitto pillastui suunnitelmasta "tuoda rakentajia Afrikasta ja Kiinasta"

    10. 10

      Jotakin tapahtui Ericssonissa toimitusjohtajan potkujen jälkeen – Nokia on jo hyötynyt

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Palkka 30 000 euroa/vuosi, koulutusta ei tarvita – yksi vaatimus autotehtaalla kuitenkin on

    2. 2

      Tiesitkö, missä lentäjät nukkuvat lennoilla?

    3. 3

      Ei työkokemusta, palkka liki 4 000 euroa – näissä ammateissa saa heti hyvät ansiot

    4. 4

      Autotehtaan 30 000 euron vuosipalkka herätti ihmetystä – näin Valmet Automotive vastaa

    5. 5

      Narisija valitti 5 pennin virheestä – 44 vuotta taloyhtiöiden hallituksissa istunut Eila iski takaisin

    6. 6

      Tässäkö Suomen raskaimmat ja stressaavimmat työt? Katso 30 ammatin lista

    7. 7

      Mahdottomana pidetty suomalaiskeksintö saikin sijoituksen Japanista

    8. 8

      ”Omat rahat menneet ja ehkä vieraatkin” – toimi näin, jos epäilet katalaa +44 -huijausta

    9. 9

      Mitä 250 000 eurolla saa Helsingissä, Tallinnassa ja Tukholmassa? HS: Asunnot hyvin eritasoisia

    10. 10

      Autotehdas palkkaa yli tuhat – näin paljon he saavat palkkaa

    11. Näytä lisää