"Raha on karannut ihmisten ulottumattomiin"

Julkaistu: , Päivitetty:

Yksilön etu nähdään nykyään ainoana tärkeänä asiana, ja vaurauden luonti on karannut ihmisten ulottumattomiin. Näin sanoo osuustoimintaa tutkinut professori Tapani Köppä. Osuustoiminnalla voitaisiin kuitenkin luoda yhteistä vaurautta ja esimerkiksi puhdasta energiaa. Muualla näin jo tehdään – miksei meillä?


Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin. Silti rahaa ei vaikuta riittävän mihinkään. Kunnat taistelevat lakisääteisten palvelujen ylläpitämiseksi, eikä suuren luokan infrastruktuurihankkeisiin ole varaa. Varoja löytyy esimerkiksi eläkeyhtiöistä, mutta niiden sijoitustoimintaa sääntelevät tiukat tuottovaatimukset.

– Tietyllä tavalla raha on karannut ihmisten ulottumattomiin, vaurauden rakentaminen on siirtynyt muualle, osuustoimintaa tutkinut professori Tapani Köppä sanoo Taloussanomille.

– Maailmanlaajuisesti pyörii sijoitusbisnestä, josta on unohdettu ne tehtävät, joista kansa voi hyötyä.

Vaikka maailmanaika on erilainen kuin sata vuotta sitten, tilannetta voi jossain määrin verrata 1900-luvun alkuun. Tuolloin osuustoimintaliike alkoi Suomessa tuottaen hyvinvointia laajasti yhteiskuntaan.

– Nyt on tilausta osuustoiminnalliselle ajattelulle, Köppä sanoo.

Osuustoiminta painunut
marginaaleihin


Suomi voisi olla osuustoiminnan luvattu maa. Osuuskuntien jäseniä on eniten maailmassa suhteessa väkilukuun tai bruttokansantuotteeseen, ja Suomessa toimii noin 4 000 osuustoiminnallista yritystä. Tiedot käyvät ilmi työ- ja elinkeinoministeriön (TEM), Tampereen Seudun Osuustoimintakeskuksen ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Yhdessä yrittämään! -hankkeen kotisivuilta.

Tapani Köpän mukaan Suomessa osuustoiminnallinen ajattelu on kuitenkin painunut marginaaleihin.

– Nyt on pinnalla, että yksilön etu nähdään ainoana tärkeänä asiana. Yhteisen vaurauden rakentamisen tavoite on unohtunut. Vaurautta ihaillaan vain, kun se kasaantuu harvoille.

Köppä sanoo, että yhteisötaloudellinen toiminta on edelleenkin ratkaisu laajan yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseksi.

– Valtavirran ajattelu ei ole tukenut tätä, mutta nyt se nostaa taas päätään.

Pienosuuskuntia ei
pitäisi vähätellä


Suomalaisen osuustoiminnan historia on reilu satavuotias. Perinteisesti osuustoiminta on jakautunut Suomessa edistykselliseen, vasemmistolaiseen ja pellervolaiseen, porvarilliseen haaraan, mutta nykyään jaottelu on hälvennyt, Tapani Köppä sanoo.

Osuustoiminta lähti liikkeelle esimerkiksi osuuskauppaliikkeestä. Ruuan laatu haluttiin turvata, koska se alkuperästä ei ollut kaupoissa takeita. Nyt samaa roolia toteuttavat erilaiset ruokaosuuskunnat, Tampereen seudun osuuskuntakeskuksen toiminnanjohtaja Niina Immonen sanoo.

– Oma pelto -idea on hyvä esimerkki, se on osuustoiminnan lähtökohta. Ihmiset eivät koe saavansa omasta lähikaupastaan sellaista ruokaa, jonka alkuperä ja tuotantotapa olisi riittävästi tiedossa. Niin kauas osuuskauppaliike on tullut alkujuuristaan. Osa ihmisistä palaa ihan osuustoiminnan alkujuurille, Immonen sanoo.

Uusosuuskuntia on syntynyt myös muun muassa kulttuurisektorille, koulutuspalveluihin, työnvälitykseen ja matkailualalle. Osuustoiminnan muodot ovat moninaisia, professori Köppä sanoo. Osuuskunnat eivät tuota sijoittajalle jakokelpoista voittoa, vaan niiden on tarkoitus jakaa hyvinvointia paikallisesti.

– Pienosuuskuntien saavutuksia on helppo vähätellä, että se on vain pisara vedessä, mutta idea ja ajatus voitaisiin poimia laajempiin yhteyksiin ja miettiä, miten sitä voitaisiin soveltaa, Köppä sanoo.

Tuulivoimaa
osuustoiminnalla


Energiasektori ja hoitopalvelut voivat tulevaisuudessa olla temmellyskenttiä osuustoimijoille, työ - ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle jäänyt Pertti Linkola kirjoitti viime viikon sunnuntaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

Linkolan mukaan Suomessa voitaisiin ottaa mallia Tanskasta, jossa tuulivoimaa on rakennettu osuustoimintaperiaatteella. Tuulivoimaosuuskuntia löytyy myös Australiasta, Kanadasta, Saksasta, Hollannista, Britanniasta ja Yhdysvalloista. ABC-televisiokanavan mukaan Australiassa Victorian osavaltiossa ihmiset perustivat tuulivoimapuiston, kun he kokivat, että alueelliset ja kansalliset poliitikot eivät tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Suomessakin toimii uusiutuvaa energiaa tuottavia osuuskuntia. Kuutostien varrella löytyy metsähakkeella lämpöenergiaa tuottava Lapinjärven Energiaosuuskunta. Niina Immonen puolestaan kertoo, että hän saa energiaa Jylhän sähköosuuskunnalta.

– Kaikkien markettien kassoilla on ollut hyvä selittää sähkösopimuksia kauppaaville myyjille, että kertaakaan sähköyhtiöillä ei ole ollut yhtä alhainen sähkönhinta kuin osuuskunnalla, Immonen sanoo.

Globaali pääomasijoittaja
ei tuo autuutta


Tapani Köppä sanoo, että energiatuotannon lisäksi laajaa hyvinvointia tuottavaa osuuskuntatoimintaa voitaisiin nähdä hyvinvointisektorilla.

– Yhdessä toimiminen on edellytys, että saadaan riittävät resurssit kokoon. Ideana tämä suosii sitä, että ei ole vain pienimuotoista yhdessä tekemistä, isoihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin voidaan päästä.

Hänen mukaansa liian usein tähyillään ulkomaille ja odotetaan ulkomaisten pääomasijoittajien syytävän rahaa Suomeen. Vaikka näin kävisikin, se ei tarkoita eettistä ja vastuullista toimintaa vaan voittojen maksimointia.

Esimerkki löytyy terveyspalveluja tuottavasta Mehiläisestä, jonka Keskisuomalainen viime syksynä kertoi maksaneen Suomeen alle 400 000 euroa veroja 35 miljoonan liikevoitosta tilikaudella 1.5.2010–30.4.2011. Mehiläisen tulot koostuvat muun muassa Kela-korvauksista.

– Kauhukuva on, että hoivapalvelun tuottaminen on globaalin pääomasijoittajan käsissä. Siellä ei tiedetä, minkälaisia palveluita paikallisesti tarvitaan. Palvelujen tuottaminen on bisnestä, jossa pyritään voiton maksimointiin. Silloin palvelun laatu ja taso eivät ole sitä, mitä ne voisivat olla, Niina Immonen sanoo.

Osuuskunnat täydentämään
julkisia palveluita?


Suomessa hoiva-alalla toimii jo osuuskuntia, esimerkiksi siivous-, hoiva-, rakennus-, hyvinvointi- ja koulutuspalveluita tarjoava Kainuun Kanerva. Mukana osuuskunnassa on yksityishenkilöiden lisäksi SAK:n Kainuun ammatillinen paikallisjärjestö ja Metallin Kajaanin paikallisyhdistys. Porissa sijaitsee puolestaan mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu Pienkoti Niittyvilla.

Tapani Köpän mukaan yhdessä rakennetut kunnalliset ja valtiolliset instituutiot hoitavat tärkeät palvelut, mutta se ei enää riitä. Niina Immonen on samoilla linjoilla.

– Tähän asti hyvinvointivaltio on kantanut vastuun yhteisistä palveluista, joita tarvitaan. Se pohja on ehkä murentumassa, hän sanoo. Immosen mukaan kuntapuoli ei seuraavan 10–20 vuoden aikana pysty vastaamaan ikääntyvien ihmisten kaikkiin palvelutarpeisiin Suomessa.

– Vaihtoehtoinen tapa tuottaa niitä palveluita on se, että tuotetaan palvelut itse itselle.

Tampereen seudun osuustoimintakeskuksen toiminnanjohtaja Immonen näkee, että osuuskunnat toimisivat julkisia palveluita täydentävänä toimijoina. Hänen mielestään suomalaisen hyvinvointivaltion palvelutuotanto ei jatkossa taivu niin monimuotoiseen tarjontaan kuin olisi kysyntää.

Eikö tämä rapauttaisi hyvinvointivaltion pohjaa, ja häviäisivätkö kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eniten? Immosen mielestä ei.

– Enemmänkin näen vaarana sen, että jos päästetään kaikki julkista palvelua täydentävät hyvinvointipalvelut globaaleille yrityksille, silloin ollaan tilanteessa, että kaikilla ei ole varaa. Osuustoiminnan kautta uskon, että se olisi monen saavutettavissa.

Riittävätkö
rahkeet?


Yhdessä yrittämään! -sivusto kertoo osuustoiminnallisen yrittämisen periaatteista. Osuuskunta on demokraattinen yhteisö, jossa jokaisen jäsenen ääni on tasavertainen.

Osuustoiminnan synnyttämä arvonlisäys vahvistaa sekä jäsenen että kotiseudun taloutta ja hyvinvointia. Osuuskunta on myös oiva muoto yhteiskunnalliseen yrittämiseen, joka tähtää yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen liiketoiminnan keinoin.

Helsingin yliopiston taloushistorian professori Sakari Heikkinen suhtautuu epäilevästi siihen, että osuustoiminnasta olisi nykyisen valtavirtayritystoiminnan syrjäyttämiseksi. Hänen mukaansa osuustoimintaa voisi ajatella sellaisissa hankkeissa, jotka eivät muuten saisi rahoitusta.

Suomessa osakeyhtiömuotoinen toiminta alkoi ennen osuustoimintaa, Heikkinen kertoo. Nykyään uusi trendi on monissa länsimaissa se, että yritykset listautuvat pörssiin yhä harvemmin, hän lisää. Tämä voikin kertoa siitä, että yhteisen taloudellisen aktiviteetin aika on ohi.

Heikkisen mukaan internet-ajan osuustoimintaa voi olla esimerkiksi erilaisten tietokonepelien tai indie-elokuvien joukkorahoittaminen, crowdfunding.

"Pienillä pääomilla voi
tehdä uskomattomia asioita"


Rahoituksen hankkiminen on yksi keskeinen yhteisötaloudellista toimintaa tukeva peruste. Joukkorahoittamiseen liittyvistä huijauksista varoitetaan internetissä, mutta esimerkiksi www.kickstarter.com-sivustolla voi rahoittaa erilaisia kulttuuri- tai teknologiaprojekteja. Tiistaina Senja Teaches You Swedish (and Finnish) -projekti oli saanut kasaan 26 prosenttia noin 10 000 euron rahoituksestaan.

Suomesta vastaava sivusto puuttuu, Niina Immonen harmittelee. Hänen mukaansa suomalaiset ovat tottuneet antamaan pienen lahjoituksen kuukaudessa Planille, Punaiselle Ristille tai muulle hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta paikallisen yritystoiminnan tai palvelujen rahoittaminen tuntuu vieraalta.

– Meillä ei ole olemassa väyliä tällaiselle toiminnalle.
Pienistä puroista kertyy kuitenkin suuria virtoja, ja yhteisöllisellä varainkeruulla on mahdollista toteuttaa suuriakin projekteja.

– Näen itse paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia erilaisten palvelujen tuottamisessa mutta myös infrastruktuurin kehittämisessä. Hyvinkin pienistä sijoituksista voi kertyä iso potti, jolla pystytään toteuttamaan nimenomaan paikallisista tarpeista lähteviä asioita, Immonen sanoo.

Löytyykö
rohkeutta?


Osuustoiminta on kiiltokuvissa sutjakasta yhteistoimintaa, jossa kaikki voittavat ja ovat ystäviä keskenään. Tapani Köppä kuitenkin muistuttaa, että osuustoiminnassa ja yhteistoiminnassa ongelmallista on se, että siinä on mahdollista ottaa vapaamatkustajan rooli itselleen. Hänen mukaansa yhteisötaloudellisen toiminnan pohja putoaa, jos osa alkaa käyttää tilannetta hyväkseen.

Toinen ongelma liittyy osuustoiminnan kokoon. Jos toiminta etääntyy liian kauaksi periaatteistaan, asiakasomistajista tulee etukortilla liikkeeseen sidottuja kuluttajia. Tällöin laskun maksaa lopulta osuuskunnan jäsen, ja alkuperäinen osuustoiminnan idea on kääntynyt päälaelleen.

Köpän mukaan ongelmat on mahdollista voittaa tekemällä toimintamalleista sellaisia, että niissä ratkaistaan osuuskuntatoimintaan liittyvät ongelmat. Hänen mielestään mahdollisuuksia osuustoiminnalle olisi, jos vain päättäjillä ja ihmisillä riittäisi rohkeutta.

Rohkeutta yhteistoimintaan ei välttämättä löydy.

– Meillä on hyvin yksilökeskeinen yhteiskunta ja yksilön vauraus on pinnalla, Immonen sanoo.

Hän muistuttaa, että osuuskunnan toiminta lähtee siitä, että se tuottaa jäsenilleen palveluja tai taloudellista hyötyä, ei niinkään pääomatuloja sijoittajille. Immonen pysyy toiveikkaana tulevaisuuden suhteen.

– Näen hirveän paljon potentiaalia sille, että vaurautta luotaisiin yhdessä. Yksilö hyötyy yhteisen hyvän kautta, hän sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Kommentti: Päättäjät hehkuttavat Ahvenanmaan työllisyysihmettä – oikeasti sen kustantaa muu Suomi

    2. 2

      Vannetukku teki rikosilmoituksen Nokian Renkaista

    3. 3

      Asuntokaupan piti vetää, mutta katsopa rivitaloja – kolme syytä selittää heikompaa myyntiä

    4. 4

      Tutkimus: Ihminen alkaa inhota työtään 35-vuotiaana

    5. 5

      Oikeusasiamies: Merkittävä määrä velallisia saanut virheellisesti maksuhäiriömerkinnän

    6. 6

      Pauligin päällikkö: ”Hajota ja hallitse” -kilpailutus tuli tiensä päähän

    7. 7

      Työntekijä on ihanneiässä vain muutaman vuoden, tutkija sanoo – ”Aikaikkuna alkaa olla jo yllättävän pieni”

    8. 8

      Ekonomisti: Nousukauden huipussakaan ei ylletä samaan kuin muissa Pohjoismaissa

    9. 9

      Se oli siinä: Neuvostoliiton viimeinen velka on maksettu

    10. 10

      OP: Suhdannenousu vasta alkutekijöissä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Se oli siinä: Neuvostoliiton viimeinen velka on maksettu

    2. 2

      Työntekijä on ihanneiässä vain muutaman vuoden, tutkija sanoo – ”Aikaikkuna alkaa olla jo yllättävän pieni”

    3. 3

      Pauligin päällikkö: ”Hajota ja hallitse” -kilpailutus tuli tiensä päähän

    4. 4

      Tutkimus: Ihminen alkaa inhota työtään 35-vuotiaana

    5. 5

      Diabeteslääkkeiden korvaus pieneni yli 300 000 suomalaiselta – etujärjestö: osa jättänyt lääkkeet ostamatta

    6. 6

      Kommentti: Päättäjät hehkuttavat Ahvenanmaan työllisyysihmettä – oikeasti sen kustantaa muu Suomi

    7. 7

      Oikeusasiamies: Merkittävä määrä velallisia saanut virheellisesti maksuhäiriömerkinnän

    8. 8

      Uusi ilmiö yleistyy Suomessa – sairaalakuitteja tehtaillaan ”basaareissa”

    9. 9

      Vannetukku teki rikosilmoituksen Nokian Renkaista

    10. 10

      Pula osaajista pahenee – eläkkeeltä houkutellaan takaisin töihin, ”7 tonnia ei ole poikkeus”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kommentti: Eläkkeelle jäävä mies tienaa enemmän kuin lähihoitaja – 3 kuvaa kertoo, miksi Suomi on pulassa

    2. 2

      Duunari, pääsetkö näille tuntiansioille? Katso, miten 99 ammatissa tienataan

    3. 3

      Keskituloinen Julia säästi vuodessa 10 000 euroa – näin se onnistui

    4. 4

      Yksi kuva Verkkokauppa.comin kasvusta kertoo Stockmannin ahdingosta – ”En tiedä miten täysjärkisenä olisi pidetty...”

    5. 5

      4 000 asukkaan Sysmä ottaa käyttöön oman rahan

    6. 6

      Tulot yli 4000 €/kk, mutta rahat eivät riitä – yksi päätös voi romuttaa talouden täysin

    7. 7

      Uusi ilmiö yleistyy Suomessa – sairaalakuitteja tehtaillaan ”basaareissa”

    8. 8

      Se oli siinä: Neuvostoliiton viimeinen velka on maksettu

    9. 9

      Pula osaajista pahenee – eläkkeeltä houkutellaan takaisin töihin, ”7 tonnia ei ole poikkeus”

    10. 10

      60 000 hyvätuloiselle veronkevennys? Näin suuren osan kaikista veroista he maksavat

    11. Näytä lisää