Talouskriisi: Näin luokitusyritykset sössivät

Julkaistu: , Päivitetty:

Luokitusyritykset kuuluvat yksiselitteisesti finanssikriisin syypäihin. Markkinoita hallitsevat yhtiöt jatkavat silti toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Talouskriisisarjassa kerrotaan tänään, millaisiin virheisiin luokittajat syyllistyivät.


Luokitusyhtiöt arvioivat niin yritysten kuin valtioiden ja yksittäisten arvopapereidenkin luottokelpoisuutta sijoittajien puolesta.

Luottokelpoisuus tarkoittaa sitä, miten turvassa sijoittajan rahat jossain sijoituskohteessa ovat. Ilman luokitusyhtiöitä sijoittajien tulisi itse perehtyä kaikkien sijoituskohteiden luotettavuuteen.

Lainsäädäntö pakottaa esimerkiksi pankit ja eläkesäätiöt hyödyntämään luottoluokittajien arvioita sijoitusten turvallisuuden arvioinnissa: monet sijoittajat saavat ostaa vain tietyn luokituksen saaneita arvopapereita.

Tämä on antanut suhteellisen pienikokoisille luokitusyrityksille paljon valtaa: ne ratkaisevat, millä korkotasolla yritykset ja valtiot ovat voineet lainata rahaa markkinoilta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

– Onko hyväksyttävää keskittää näin paljon valtaa yksityisille yrityksille, joiden tavoitteena ei ole vakaa rahoitusjärjestelmä vaan voiton tekeminen? saksalainen Der Spiegel -lehti kysyi elokuussa 2011.

Finanssikriisin jälkimainingeissa Yhdysvallat on nyt alkanut poistaa lainsäädännöstä ja valvovien viranomaisten antamista säännöistä  luokituksia koskevia vaatimuksia.

Luokituskilpailu
estettiin


Luottoluokittajat ovat oleellinen osa nykyaikaista markkinataloutta. Siksi onkin niin omituista, miksi luokitusyhtiöiden toimista on paljastunut niin paljon mätää.

Luokitusmarkkinoiden kaksi suurta ovat yhdysvaltalaiset Standard & Poor's ja Moody's. Niiden hallitseva asema on seurausta siitä, että Yhdysvaltain viranomaiset rajoittivat luokituskilpailua kolmenkymmenen vuoden ajan.

Yhdysvaltain pörssivalvoja SEC teki 1975 suurimmista luokitusyhtiöistä "virallisia luokittajia" (nationally recognised statistical rating organisation). Sitten SEC määritteli valvomilleen rahoitusalan yrityksille pääomavaatimukset, jotka hyödynsivät virallisten luokittajien antamia luokituksia.

SEC:n päätöksen jälkeen valvovat viranomaiset kaikkialla maailmassa alkoivat käyttää näiden luokittajien reittauksia määritellessään finanssialan pääomavaatimuksia.  

Virallisten luokittajien vahva asema alkoi horjua hieman vasta 2006: Yhdysvalloissa hyväksyttiin laki, joka antoi myös uusille yrityksille mahdollisuuden saada virallisen luokittajan aseman.

S&P:n ja Moody'sin vahva markkina-asema on hillinnyt aidon kilpailun syntyä. Kolmas isoista luokittajista on Fitch, mutta se on selvästi pienempi kuin S&P tai Moody's.

Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan mukaan kolmen suuren luokittajan osuus markkinoista on noin 98 prosenttia.

Luokittajien historia
alkoi 1900


Luottoluokittajat ovat muodostuneet niin oleelliseksi osaksi nykyaikaista markkinataloutta, että niitä kutsutaan joskus jopa luokituslaitoksiksi – ikään kuin ne eivät olisikaan yksityisiä yrityksiä.

Moody'sin perusti vuonna 1900 toimittaja John Moody, joka alkoi julkaista Moody's Manual of Industrial and Miscellaneous Securities -julkaisua. Aluksi Moody julkaisi osaketilastoja ja sitten myös arvioita yksittäisistä osakkeista.

– Lopulta hän käänsi huomionsa velkakirjoihin. Tämä oli hänen heureka-hetkensä, kirjoittavat Bethany McLean ja Joe Nocera (All the Devils Are Here).

Velkakirjoista on aina ollut liikkeellä vähemmän tietoa kuin osakkeista. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta velkakirjoja ei kaupata avoimissa pörsseissä, ja suurin osa velkakirjoja koskevasta informaatiosta on niitä myyvien investointipankkien ja kauppiaiden hallussa.

Moodyn julkaisun myyntimäärien noustessa hän sai myös kilpailijoita.

Yksi kilpailijoista oli American Railroad Journalia kustantanut Henry Varnum Poor, joka laittoi 1922 poikansa luokittamaan velkakirjoja. Yhtiö fuusioitiin 1941 Standard Statisticsin kanssa, ja uuden yhtiön nimeksi tuli Standard & Poor's.

Bisnesdataa tuottava Dun & Bradstreet -yhtiö omisti Moody'sin vuoteen 2000 saakka, jolloin se irrotti Moody'sin omaksi yhtiökseen. Maailman kuuluisin sijoittaja Warren Buffett on sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn kautta Moody'sin suurin osakas.

Standard & Poor's on puolestaan osa mediajätti McGraw-Hilliä. New Yorkissa ja Lontoossa pääkonttoreitaan pitävän, 1913 perustetun Fitchin taas omistaa ranskalainen rahoitusalan yhtiö Fimalac.

Sijoittajat
uskoivat sokeasti


Yhdysvaltain kongressin asettaman talouskriisin tutkimuskomission FCIC:n (Financial Crisis Inquiry Commission) mukaan suuryhtiöt ja sijoittajat ovat "sokeassa uskossa" luovuttaneet riskienarvioinnin luokitusyhtiöille.

Bethany McLeanin ja Joe Noceran mukaan luokittajat arvioivat niille luokiteltaviksi annettuja arvopapereita samojen matemaattisen riskimallien avulla, joita myös arvopapereita luoneet investointipankit käyttivät. Luokittajat eivät esimerkiksi tutkineet, millaisista yksittäisistä asuntolainoista erilaiset sijoitustuotteet koostuivat.

Cds-cdo-hullunmyllyn erikoisimpia tuloksia oli se, että lähes 90 prosenttia asuntolainavakuudellisista cdo:ista sai kolmen A:n luokituksen.

Vertailun vuoksi: vain 15 maalla (mm. Suomella) on korkein luokitus kaikilta kolmelta isoimmalta luokittajalta. Yrityspuolelta kolme A:ta on vain neljällä yhtiöllä, jotka ovat Automatic Data Processing, Exxon Mobile, Johnson & Johnson ja Microsoft.

– Jouduimme merkilliseen tilanteeseen, jossa asuntolainojensa kanssa kamppailevat köyhät ihmiset olivat ihmeellisesti kyenneet tuottamaan maailman turvallisimmat rahoitusinstrumentit, kirjoittaa toimittaja John Lanchester kirjassaan Whoops!.

Lanchesterin mukaan tilanne sopi niin pankeille kuin luokittajillekin: pankit tienasivat laittamalla liikkeeseen yhä uusia cdo:ita, ja luokittajat tienasivat luokittamalla cdo:t. 2002–2006 Moody'sin liikevaihto kaksinkertaistui ja osakkeen hinta kolminkertaistui.

– Pankit olivat valmiita sanomaan, että jos ne eivät olisi tyytyväisiä luokitukseen, ne pyytäisivät arvion toiselta luokittajalta. Kaikki tämä loi tilanteen, jossa luokittajilla ei ollut mitään kannustetta osoittaa cdo:iden puutteita, vaan päinvastoin kaikki mahdolliset kannusteet pitää suu kiinni ja toimia cdo:iden kumileimasimena, hän kirjoittaa.

McLean ja Nocera päätyvät samaan lopputulokseen:

– Luokitusshoppailu on klassinen esimerkki siitä, miksi (keskuspankin entisen pääjohtajan) Alan Greenspanin teoria markkinakurista ei toiminut todellisessa maailmassa. Greenspan oletti, että luokittajien välinen kilpailu tekisi niistä parempia, mutta oikeasti kilpailu teki niistä huonompia.

Luokittajien kohdalla huonous tarkoitti sitä, että ne antoivat liian hövelisti hyviä luokituksia pitääkseen asiakkaat itsellään.

Finanssikriisiä tutkineen Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan selvityksen mukaan luokittajat asettivat "markkinaosuuksien voittamisen ja liikevaihdon kasvun tarkkojen luokitusten edelle".

Vasta Bear Stearns
herätti


Sen jälkeen, kun asuntojen hinnat olivat 2006 alkaneet Yhdysvalloissa laskea ja yhä useampi subprime-velallinen laiminlyödä velkamaksunsa, luokitusyhtiöt kiristivät jonkin verran tulkintaansa siitä, miten helposti subprime-luotoista rakentuneille arvopapereille annettiin hyviä luokituksia.

– Kumpikaan isoista luokittajista ei testannut uudella (kiristyneellä) menetelmällään aiemmin liikkeseen laskettuja asuntolainavakuudellisia arvopapereita tai cdo:ita. Tämän seurauksena virheelliset luokitukset jatkoivat elämäänsä sijoitussalkuissa joka puolella Wall Streetia, McLean ja Nocera kertovat.

Kaikkein tolkuttomin tilanne syntyi lokakuussa 2006.

Moody'sin omistama tytäryhtiö Economy.com julkaisi selvityksen, jonka mukaan lähes kahdenkymmenen suurkaupungin alueella tullaan kokemaan romahdus, jossa asuntojen hinnat putoavat vähintään kymmenen prosenttia. Luokittajien luokituspäätöksissä käytettiin kuitenkin malleja, joiden mukaan näin suuri romahdus oli mahdoton.

Luokitusyhtiöt alkoivatkin oikeasti pohtia luokitustensa kiristämistä vasta heinäkuussa 2007 sen jälkeen, kun investointipankki Bear Stearnsin kaksi vipurahastoa olivat jo kaatuneet.

Sisäänrakennettu
ristiriita


Luokittajien antama kolme A:ta on perinteisesti tarkoittanut alle yhden prosentin todennäköisyyttä, että lainanottaja ei selviä veloistaan.

Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnan selvityksen mukaan 93 prosenttia kolmen A:n vuonna 2006 saaneista subprime-pohjaisista arvopapereista luokiteltiin kriisin myötä "roskaluokkaan" (ison riskin sijoitukset). Vuoden 2007 kolmen A:n arvopapereista roskaksi päätyi 91 prosenttia.

– Epätarkat kolmen A:n luokitukset toivat riskiä Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmään ja muodostivat tärkeän syyn finanssikriisin synnylle, valiokunta päätteli.

Valiokunnan mukaan keskeinen syy luokitusyhtiöiden epäonnistumiseen oli sisäänrakennettu konflikti luokitusbisneksessä: luokitustoiminnan maksavat arvopapereilleen luokituksia hakevat yritykset tai valtiot.

Investointipankit maksoivat "tavallisen" cdo:n luokittamisesta puoli miljoonaa dollaria. "Monimutkaisen" cdo:n luokitus maksoi jopa 850 000 dollaria, FCIC kertoi raportissaan. Luokittajat tekivät vuosittain satoja luokitusarvioita.

Senaatin valiokunnan raportin mukaan luokitusyhtiöt olivat hyvissä ajoin perillä asuntojen hintatason kestämättömyydestä ja myönnettyjen asuntolainojen korkeasta riskistä, mutta voittojen saalistus sai luokittajat jatkamaan liian ruusuisten luokitusten antamista.

Kiinalaisen luottoluokittajan Dagong Global Credit Ratingin hallituksen puheenjohtaja Guan Jianzhong arvosteli vuosi sitten rankasti länsimaisia luottoluokitusyhtiöitä brittiläisen talouslehden Financial Timesin haastattelussa.

– Rahoituskriisin aiheutti se, että luottoluokittajat eivät kunnolla kertoneet riskeistä. Tämä ajoi koko Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän romahduksen partaalle ja aiheutti valtavaa tuhoa Yhdysvalloille ja sen strategisille eduille.

– Läntiset luottoluokitusyhtiöt ovat politisoituneita ja pitkälle ideologisia, eivätkä ne noudata objektiivisia normeja, Guan sanoi.

Virheitä
virheiden perään


Luokitusyritykset ovat tehneet pahoja virheitä ennen nykyistä kriisiäkin.

Kolmen miljoonan asukkaan Orange Countyn luokitus oli kaksi A:ta juuri ennen kuin tämä yhdysvaltalainen piirikunta 1994 meni konkurssiin. Energiayhtiö Enronilla taas oli hyvä luokitus (investment grade) neljä päivää ennen konkurssia.

Suurilla yhdysvaltalaisilla pankeilla (mm. Lehman Brothersilla) ja vakuutusjätti AIG:lla oli hyvät luokitukset ennen nykyisen kriisin puhkeamista.

Luokittajat ovat tehneet myös uusia virheitä, joista suurin oli peräti 2 000 miljardin dollarin kokoinen. S&P alensi elokuun 2011 alussa Yhdysvaltain liittovaltion luokitusta yhden pykälän AAA:sta AA+:aan. Ennen alennuspäätöksen julkaisua S&P lähetti sen perustelut Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle.

Ministeriössä huomattiin, että S&P oli laskenut liittovaltion budjettivajeen 2 000 miljardia dollaria liian suureksi. Ministeriö ilmoitti virheestä S&P:lle, joka ei ollut moksiskaan: se julkisti päättämänsä AA+-luokituksen, mutta muutti päätöksensä perusteluja.

Alkuperäisessä päätöksessä tärkein syy luokituksen alentamiseen oli taloudellinen: liittovaltion liian suuri velka. Julkaistussa versiossa luokituspäätöstä perusteltiin politiikalla: pääpuolueet ovat liian riitaisia pystyäkseen ratkaisemaan velkaongelmaa kestävällä tavalla.

Euroopan unioni
sotajalalla


Yhdysvaltain hallituksen lisäksi EU-maat ovat sotajalalla luokitusyrityksiä vastaan. Esimerkiksi Kreikan luokitus on viimeisten kahden vuoden aikana pudonnut kerta toisensa jälkeen – vaikka euromaat ovat IMF:n tuella rakentaneet pelastuspaketteja Kreikan maksukyvyttömyyden estämiseksi.
 
Euroalueen valtiovarainministereiden ryhmää johtava Jean-Claude Juncker kutsui hiljattain The Independent -lehdessä luokitusyritysten vaikutusta kriisiin "katastrofaaliseksi".

Juncker vaati, että Eurooppaan perustetaan oma luokitusyritys, "joka olisi yhdysvaltalaisia yrityksiä parempi arvioimaan eurooppalaisten valtioiden keskipitkän ajan näkymiä".

EU-komissio on puolestaan selvitellyt mahdollisuutta, että luokitusyrityksiltä kiellettäisiin pelastuspaketteja saaneiden valtioiden luokittaminen.

– Jossain on vikaa, jos kuumemittari alkaa nostaa potilaan kuumetta, EU-komissaari Michel Barnier sanoi Spiegelille elokuussa 2011.

Yksi syy luokitusten toistuviin alennuksiin Euroopassa saattaa olla se, miten pahasti luokitusyritykset nukkuivat finanssikriisi alla.

– EU haluaisi niiden (luokitusyritysten) olevan optimistisempia . . . mutta ne ovat vahvasti taipuvaisia pessimismiin. Ne pelkäävät vainoharhaisesti polttavansa uudelleen näppinsä, eurooppalaisen ajatushautomon Re-Definen perustaja Sony Kapoor sanoi uutistoimisto Reutersille (14.6. 2011).

USA:n luokitus laski,
markkinakorko laski


Luokitusten absurdia maailmaa kuvaa hyvin Yhdysvaltain elokuussa alentunut luokitus. Pudotus AA+:aan tarkoitti periaatteessa, että Yhdysvaltain velkakirjat eivät enää olleet yhtä turvallinen sijoituskohde kuin aiemmin.

Sijoittajien logiikalla tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen.

Luokituksen putoamisen jälkeen sijoittajien Yhdysvaltain velkakirjoilta vaatima tuotto (markkinakorko) laski eikä suinkaan noussut. Samoin kävi jo aiemmin Japanin kohdalla; maailman velkaantunein teollisuusmaa on  saanut jatkuvasti edullista lainaa, vaikka sen luottoluokitus on pudonnut useaan otteeseen.

Finanssikriisin jälkeen sijoittajien usko luokitusyrityksiin lienee heikentynyt, ja ainakin osa niistä viisveisaa luokituksista. Luokitusten nousuista ja laskuista onkin saattanut tulla pikemmin tiedotusvälineitä kuin sijoittajia kiinnostavia arvioita.

Luokitusyritykset eivät ole joutuneet vastuuseen finanssikriisiä voimistaneista virheistään. Luokittajat itse ovat alkaneet vedota siihen, että niiden luokitukset ovat vain mielipiteitä – ja että ne toimivat perustuslaissa säädetyn sananvapauden nojalla.

-> Kenen olisi pitänyt olla luottoluokittajia viisaampia? (Juttu julkaistaan tiistaina 20.9.)


Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Katastrofaalinen sää uhkaa tuhota Juhon, 43, sadon – aamulla tuli uusi takaisku

    2. 2

      Opettaja menetti yllättäen 2000 euron tuet – työttömille kaikessa hiljaisuudessa luotu uusi nettivelvoite raivostuttaa

    3. 3

      Palkka 4100 e/kk, mutta töihin ei löydy osaajia – liitto: syynä kaksi ongelmaa

    4. 4

      Uuden ammattibarometrin Top 15 -listat: Näillä aloilla työntekijöistä on pulaa – eniten tarjokkaita sihteereiksi

    5. 5

      ”Hän sanoi hinnan ja ajattelin, että ei helkkari” – välittäjän arvio talosta järkytti Pakarisen pariskuntaa

    6. 6

      Kun riita yksityistiestä kestää sukupolvien ajan: mökkiläinen kiusaa perhettä Savossa – ”Pahinta on arvaamattomuus”

    7. 7

      Päiväkodeissa tehdään töitä pienellä palkalla – lastenhoitaja HS:lle: ”Jotkut joutuvat tekemään keikkatöitä”

    8. 8

      Yhdysvaltojen keskuspankki alkaa purkaa tasettaan lokakuussa

    9. 9

      Miksi mökistä yritetään kiskoa ylihintaa? ”Monet joutuvat luopumaan itselleen rakkaasta mökistä”

    10. 10

      Suomalaisyritys sai miljoonadiilin ”Kremlin klinikalle” – ”olemme uineet vastavirtaan”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Opettaja menetti yllättäen 2000 euron tuet – työttömille kaikessa hiljaisuudessa luotu uusi nettivelvoite raivostuttaa

    2. 2

      Uuden ammattibarometrin Top 15 -listat: Näillä aloilla työntekijöistä on pulaa – eniten tarjokkaita sihteereiksi

    3. 3

      Palkka 4100 e/kk, mutta töihin ei löydy osaajia – liitto: syynä kaksi ongelmaa

    4. 4

      Katastrofaalinen sää uhkaa tuhota Juhon, 43, sadon – aamulla tuli uusi takaisku

    5. 5

      VM: Hallituksen budjetti leikkaa pienituloisilta 37 euroa ja antaa hyvätuloisille 400 lisää – näin se tapahtuu

    6. 6

      Kun riita yksityistiestä kestää sukupolvien ajan: mökkiläinen kiusaa perhettä Savossa – ”Pahinta on arvaamattomuus”

    7. 7

      Päiväkodeissa tehdään töitä pienellä palkalla – lastenhoitaja HS:lle: ”Jotkut joutuvat tekemään keikkatöitä”

    8. 8

      Kaupankäynti Fortumin osakkeella keskeytetty – Bloomberg: aikoo tehdä tarjouksen energiayhtiö Uniperista

    9. 9

      Jan Hurrin näkökulma: Saksa ja Ranska haluavat erilaisen EU:n kuin Suomi

    10. 10

      10 yleisintä syytä: näiden vuoksi työtön menettää tuet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lähihoitaja nipistää palkastaan 1 000 €/kk lapsille ja säästöön – näin se käy

    2. 2

      Opettaja menetti yllättäen 2000 euron tuet – työttömille kaikessa hiljaisuudessa luotu uusi nettivelvoite raivostuttaa

    3. 3

      5000 €/kk tienaava Tiina otti eron, osti huonekaluja ja auttoi työtöntä tytärtään – sitten alkoi synkkä kurimus

    4. 4

      5 erilaista säästäjää kertoo: Näin sijoittaisin 100 €/kk ja 500 € kerralla

    5. 5

      Synkkä tutkimus suomalaisesta työelämästä: Jo 25 000 nuorta eläkkeellä

    6. 6

      Uuden ammattibarometrin Top 15 -listat: Näillä aloilla työntekijöistä on pulaa – eniten tarjokkaita sihteereiksi

    7. 7

      Palkka 4100 e/kk, mutta töihin ei löydy osaajia – liitto: syynä kaksi ongelmaa

    8. 8

      Kun riita yksityistiestä kestää sukupolvien ajan: mökkiläinen kiusaa perhettä Savossa – ”Pahinta on arvaamattomuus”

    9. 9

      84-vuotias savolaissijoittaja lahjoitti koko 4,3 miljoonan euron salkkunsa norppien suojeluun – luksuselämä ei kiehtonut

    10. 10

      Nordea tiedusteli erikoisella kirjeellä poliittista vaikutusvaltaa – epäilevä Tuomo, 75, ei aio vastata

    11. Näytä lisää